15.4 Tuikun pennuista vielä POIKA VAPAANA JA TYTTÖ etsii yhteistyökykyistä sijoituskotia. Lisätietoja pennut välilehdellä. Pennut tänään 5 vko!

pikku poikaa väsyttää!
KHN:n Mejä jaosta veti jäsenilleen eilen ja tänään MEJÄ kurssin. Sinne osallistui kasvateistani/sijoitusnarttuni Nella ja ohjaaja tällä kertaa talon isäntä Jarmo. Koiraa oli ainakin haltijoiden mukaan kehuttu lahjakkaaksi jäljestäjäksi. Ihana kuulla ja toivottavasti se mejä kärpänen nyt puraisi. Ehkäpä Jarmoa ja Nellaa siis vielä nähdään veripullon kanssa metsässä rämpimässä. Eve oli vaan kovasti huolissaan että mitä hän sitten treenaa jos Jarmo liikaa innostuu Nellan kanssa. Nellalla ei siis harrastuksista tule olemaan pulaa
Kasvatit ovat ahkerasti osallistuneet ja ilmoittaneet koiriaan kisoihin. Markus&Nipsu, Emilia&Aamu osallistuivat KHN:n nome kurssille. Ja hyvin oli mennyt. Nyt vain koiria treenaamaan
Nipsu&Markus ovat myös tällähetkellä KHN:n taipparikurssilla. Ainakin Aamu ja Nella on ilmoitettu 17.5 labradorinnoutajakerhon taipumuskokeeseen. Toivottavasti mahdumme mukaan.
Nipsu ja Markus osallistuvat joko 17.5 tai 20.5 KHN:n taippareihin. Kyllä on jännää sitten seurata junioreita. Pitää tällä viikolla ottaa noita variksia ja kania sulamaan että päästään tyttöjen kanssa myös harjoittelemaan taipparijuttuja. Ennen taippareita etappina tytöillä kuitenkin on 5.5 UudenmaanOhjus sieltä haetaan taas kisavarmuutta ohjaajille ja koirille. Niin mukavalta kasvattajana tuntuu kun koirien kanssa jatketaan touhuta!
Myran juoksuja odotan yhä alkavaksi…toivottujen tulevien pentujen nimi teema on myös vaihtunut. Se julkaistaan myöhemmin..
13-15.4.2012 Oma viikonloppui alkoi perjantaina junareissulla Turun satamaan ja sieltä laivalla ruotsiin. Ruotsissa löysin itseni Tukholman päärautatieasemalta ja osasin myös astua oikeaan lähijunaan päätepysäkkinä Båsta. (Eipä ollut muuten ruotsissa keväinen ilma vaan lauantaina oikea takatakatalvi) Sieltä minut ystävällisesti noukki aamulla yhdeksän maissa kyytiin Ritva Söderberg. Omakotitalon pihaan tultaessa seitsemän labradorinlauma hyökkäsi talosta pihalle. Yksi haukkui minut hyvin tiukkaan sävyyn kun toisilla heilui jo hännät. Ritva kertoi ettei ollut muistanut lukita ovea. Pentueen emä Marta kun osaa avata ovet ja portit jos niissä ei ole lukkoa. No siitä sitten sisälle ja tutustumaan kennelin koiriin: ruskea lbn Colas My 13v matriarkka “my”, musta lbn Colas Daniela 7v “Ella”, musta lbn Colas Mirjam 7v “mirjam”, ruskea lbn Colas Siv 2v “Siv”, ruskea lbn Colas Alice 4v “alice”, musta lbn Colas Kerstin 8kk “Kerstin” ja tietysti pentueen emä ruskea lbn Colas Marta 5v “marta”.
Ritva ja Peter Söderberg ovat kasvattaneet labradorinnoutajia vuodesta 1988. Siis pitkänlinjan kasvatustyö takana. Kotona asustaa tällä hetkellä siis 7 koiraa. Marta on sijoituskoira ja pentujen ajan lauman oma jäsen, 8kk vanha pikku uros “Kerstinin” veli (jonka nimeä en nyt muista), oli hoidossa. Sitten oli tietysti ne 9 pientä ja suloista pentua. 4 ruskeaa ja 5 mustaa (1ruskea tyttö, 3mustaa tyttöä, 2mustaa poikaa, 3ruskeaa poikaa). Kuvia ja videoita tuli päivän aikana jokunen otettua.

sisko ja sen veli
Peter on Ruotsissa jälkituomarina ja suurinosa heidän kasvateistaan ja kaikki omat koiransa ovat pohjoismaisia jälkivalioita (vähintäänkin ruotsin jälkivalioita). Pennut myydään harrastaviin koteihin ja kauppaan kuuluu mejäkurssi Peterin opastuksella. Pääsinkin näkemään päivänaikana kurssilaisten (Colas kasvattien 0,8-1v koirien) jäljestystä. Ruotsissa tuomari tekee jäljet ja jälki vedetään peuran tai hirven sorkalla ja matkalle roiskutellaan verta. Olipa mukavaa päästä seuraamaan nuorten Colas koirien työskentelyä.

Colas kennelin kasvatteja ja omistajia
Kaikilla meni ihan hyvin ja intoa riitti (tämä oli vasta toinen kerta kun koirat jäljestivät). Parasta oli kuulla Peterin kommentit koirien työskentelystä.
Kennelin takapihalta alkaa suoraan riistanhoitoaluea, siis paaaljon riistarikasta metsää. Ihanat maastot koirien kanssa treenaamiseen ja päivittäiseen lenkkeilyyn. Metsätietä jatkuu kuulemma n. 4km. Metsästä löytyy ihana pikkupuro josta koirat pääsevät nauttimaan.

Jälkestysmaaston puro
Pääsin päivän aikana kyselemään paljon koirista ja niiden sukutaulusta. Yhdistelmän valintaperusteista ja luonteista. Rakastuin pentueen emään Martaan ja Martan jälkeläiseen Siv:iin. Siv on Martan ensimmäisestä pentueesta vuonna 2010. Aivan mahtavan avoimia, iloisia ja kauniita koiria (minun silmääni), juuri sellaiset luonteet kuin itse haen labradorinnoutajalta. Myös muut kennelin koirat olivat oikein mukavia, mutta tietysti keskityin niihin yksilöihin eniten mitkä olivat läheistä sukua kyseiselle pentueelle. Olin kiinnostunut siitä ainoasta ruskeasta nartusta joka pentueessa oli, mutta olin sanonut että tulen katsomaan kaikki nartut ja katson sen mukaan sitten mistä yksilöstä pidän eniten. Ja voi herranjestas niitä mukeloita. Ruskea pikkutyttö sulatti mun sydämmen niin täysin että. Otin sen ensimmäisenä syliin, pentu ei jännittänyt yhtään vaan alkoi heti tutkimaan että mihinkäs sitä nyt ollaan jouduttu ja kuka tuo tyyppi on. Sitten hetken tutkittuaan rauhoittui siihen -> rakastuin jo tähän. Tein myös muille tytöille saman. Kaikki olivat oikein mukavan oloisia ja uteliaita koiran alkuja. Seurailin päivän aikana pentuaitauksen toimintaa ja kyllä oli pienessä ruskeassa tytössä virtaa. Niin vain selätti ja puri isompia veljiään. Omakotitalossa oli remontissa oleva kellari johon vein tytön myös, katsoin miten reagoi ympäristön vaihdokseen. Koira pysyi sylissä rentoja ja kun laskin maahan -> maailman valloitus alkoi, niin vain hyökättiin lattialla olevan radion kimppuun. Aivan mahtava kakara. Loppupäivästä otin tytön myös televisiota sohvalle kanssani katsomaan ja niin vain nukahti siinä syliini. Tällä tapauksella on kaikki lähtökohdat kunnossa -> Olin aivan myyty. Vietin kuitenkin yhteensä 9 tuntia Ritvan ja Peterin vieraana. En epäile yhtään että mikähän yksilö sieltä kotiini kiikkuu -> kyllä se tuo pippurinen pikku mimmi on.
Saanko esitellä siis Colas Elvie “Elvi”. Kennel Brufinn uusin laumanvahvistus jonka pääsen hakemaan kotiin toukokuun puolessa välissä jos mitään ihmeellistä ei matkanvarrella tapahdu.

pikku Elvi

Yhteistyöllä vapauteen: Elvi ja sen kolme ruskeaa veljeä
Vietin koko päivän Ritvan ja Peterin vieraana. Peter näytti myös vanhoja videoita jo edesmenneistä koiristaan. Sieltä löytyi myös Pentueen emän emä ja emän emän emä. Olipa kiva nähdä heidätkin kuvamateriaalin kautta. Näin myös vieopätkän sorsastuksen aloituksesta jossa Peter käy koko laumansa voimin vuosittain. Yhteensä koiria on jahdissa 20 (joista 4-7 Peterin). Hänellä on siis kaikki koirat mukana ja ne tekevät yhtäaikaa töitä. Koirille tuli kuvamateriaali päivänä sorsia noukittavaksi n.150kpl. Kiva urakka 20 koiralle. Ja hyvin suoriutuivat! Pääsin näkemään myös MH-kuvauksen kulun. Yhden Colas Siv:n siskon koe oli kuvattu (viime vuonna 2011). (Siskopuoli siis näille pennuille) Todella kivasti meni luonnekuvauksen tämä koira läpi, hienosti palautui joka tehtävästä eikä turhaa hötkyillyt tai stressannut, mutta oli koko ajan tarkkaavainen. Tuomari sanoikin koiraa oikein mukavaksi tasapainoiseksi tapaukseksi. Oli ensinnäkin kiva nähdä mitä MH-luonnekuvauksessa tehdään, kuullut olen siitä mutta en ikinä livenä nähnyt ja nyt näin (no en nyt ihan livenä mutta kuitenkin)
Pävän reissu läheni loppuaan.
Kiitos Peter ja Ritva päivän ylläpidosta ja mukavasta seurasta!
He heittivät minut illalla takaisin satamaan josta paluumatkani Suomeen alkoi, laivalla yli ja junalla kotiin.
Oikein onnistunut reissu, ihania koiria, mukavia ihmisiä ja paljon koira asioista puhumista. Sain vielä lähtölahjaksi Peteriltä ruostin Labradorinnoutajakerhon stamtavlor 2008 kirjan. Siinä on esillä ruotsalaisia koiria tuloksineen (kuvat, sukutaulut jne). Myös Colas koiria edustettuna. Seuraava kirja julkaistaan ensi vuonna 2013 ja Peter lupasi hommata minulle myös sen. Muuten Myös Myran tuleva sulhanen Streamlight’s Morse esiintyy kirjassa.
Ja Muuten vink vink pikku “Elvi”:n veljistä olisi Ruotsissa vielä 2 vapaana. Jos joku täältä Suomen harrastajista innostuu..myyvät vain harrastaviin koteihin! Aika mahtavia tapauksia olivat uroksetkin. Varsinkin pienin musta poika, niin pippurinen että. Kokoajan sisaruksiaan kiusaamassa. Ja sitten ruskeat pojat, yksi niinstä aina heittäytyi selälleen rapsuteltavaksi kun käsi tuli pentuaitaukseen. IHANA